Tietoa rukoushetkien teksteistä
Kirkkovuosikalenterissa julkaistut rukoushetkien tekstit muodostavat ns. viikkolektionaarin (Raamattua viikonpäiville). Siihen on koottu ja valikoitu Raamatun tekstejä vuoden jokaiselle päivälle.
Tekstejä voidaan käyttää esimerkiksi yksityisessä hartauselämässä ja seurakunnan yhteisissä rukoushetkissä. Päivän rukoushetket löytyvät Kirkkokäsikirjasta ja virsikirjan liiteosasta.
Viikkolektionaari täydentää Evankeliumikirjaa, joka sisältää Raamatun tekstit kirkkovuoden pyhäpäiville. Pyhäpäivien tekstejä voi edelleen käyttää koko sunnuntain jälkeisen viikon. Viikkolektionaarissa pyhäpäivien tekstit löytyvät yleensä sunnuntain aamurukouksen teksteistä.
Lukukappaleet Raamatusta
Viikkolektionaari sisältää jokaiselle päivälle kaksi lukukappaletta, joista toinen on sijoitettu Aamurukous-otsikon alle, toinen Iltarukous-kohtaan. Arkipäivien lukukappaleet liittyvät edellisen sunnuntain teksteihin ja aiheeseen.
Apokryfikirjoista on valittu yksi teksti jokaiselle kirkkovuoden viikolle. Myös joillekin Vanhan testamentin lukukappaleille on vaihtoehtona apokryfiteksti.
Psalmit
Jokaisessa rukoushetkessä on tarjolla kolme psalmivaihtoehtoa:
– Viikon psalmi on edellisen sunnuntain psalmi Evankeliumikirjasta. Viikon psalmi pysyy koko viikon ajan samana.
– Aamun, puolipäivän ja illan rukoushetkien psalmit vaihtuvat viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan. Esimerkiksi keskiviikkoaamun psalmi pysyy samana koko vuoden kaikkina keskiviikkoaamuina.
– Päivän psalmi vaihtuu kirkkovuoden jakson ja viikonpäivän mukaan. Esim. adventtijaksossa keskiviikon psalmi on sama jokaisena adventtijakson keskiviikkona.
Kadenssimerkit
Psalmiteksteissä on mukana tekstin jaottelu vuorolukua tai -laulua varten. Vuorottelu osoitetaan sisennyksin.
Jos käytetään psalmisävelmiä, psalmiteksteihin liitetyt kadenssimerkit (tähdet ja alleviivaukset) helpottavat psalmien laulamista:
– tähti [*] osoittaa kohdan, jossa psalmin säkeiden välissä pidetään pieni tauko
– alleviivaus [ _ ] osoittaa tavua, jolta alkaa sävelmän kadenssi eli jossa tapahtuu ensimmäinen sävelkorkeuden muutos suhteessa perussäveleen (sävelmä ”lähtee liikkeelle”).