Viattomien lasten päivä (4. joulupäivä)

Joulujakso, jouluaika

Liturginen väri: valkoinen tai punainen

Neljä alttarikynttilää

Jeesus pakolaisena

Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.

Raamatun tekstit

Psalmi

Antifoni:

Vuodata sydämesi tuska Herran kasvojen eteen.
Kohota kätesi häntä kohti lastesi elämän puolesta.

Valit. 2:19

Psalmi:

Ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,
meidät olisi nielty elävältä.
  Ylistetty olkoon Herra!
  Hän ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi.
Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta.
Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
  Meidän auttajamme on Herra,
  hän, joka on luonut taivaan ja maan.

Ps. 124:2–3, 6–8

Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan

Hallelujasäe

Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki te hänen palvelijansa,
te, jotka häntä pelkäätte, pienet ja suuret!

Ilm. 19:5

2. Moos. 1:22–2:10

Toisesta Mooseksen kirjasta, luvuista 1 ja 2

Farao antoi koko kansalleen käskyn, että kaikki heprealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niiliin mutta tytöt oli jätettävä eloon.
    Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.
    Faraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: ”Tämä on varmaan heprealaisten poikia.”
    Silloin pojan sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?” Faraon tytär sanoi: ”Tee niin”, ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faraon tytär sanoi äidille: ”Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.” Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: ”Olen nostanut hänet vedestä ylös.”

1. Piet. 4:12–16

Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä, luvusta 4

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.

Matt. 2:13–21

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 2

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.”
    Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: ”Egyptistä minä kutsuin poikani.”
    Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus:
      - Ramasta kuuluu huuto,
      itku ja kova valitus.
      Raakel itkee lapsiaan
      eikä lohdutuksesta huoli,
      sillä heitä ei enää ole.
    Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.”
    Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.

Päivän rukoukset

1

Kaikkivaltias Jumala.
Me muistamme tänään viattomia lapsia,
jotka kuningas Herodes käski surmata Betlehemissä.
Ota armolliseen huomaasi kaikki lapset,
joita tänäänkin kidutetaan ja surmataan.
Suo, että oikeudenmukaisuus, rakkaus ja rauha
saisivat voiton kaikesta vääryydestä,
tunteettomuudesta ja sotien mielettömyydestä.
Tätä rukoilemme joulun lapsen,
Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

2

Herra, meitä kauhistuttaa,
että niin monien lasten pitää kärsiä
välinpitämättömyyden, itsekkyyden ja väkivallan vuoksi.
Luo keskuuteemme uusi,
kaikkea elämää kunnioittava ajattelutapa.
Älä salli meidän lamaantua
maailmassa vallitsevan hädän edessä.
Auta meitä toimimaan uskossa ja rakkaudessa
odottaessamme päivää,
jolloin lupauksesi mukaisesti teet kaiken uudeksi.
Tätä pyydämme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen,
joulun lapsen nimessä.

3

Isä, kuule rukouksemme,
kuuntele sanojamme.
Etkö sinä, silmän luoja, näkisi, kuinka syyttömät kärsivät?
Etkö sinä, korvan muovaaja, kuulisi, kuinka sorretut itkevät?
Miksi et siis aseta rajaa pahuudelle?
Onko taipumuksemme pahaan niin paljon suurempi
kuin rakkautemme sinuun?
Armahda meitä, Herra, kun seisomme
selittämättömien arvoitusten edessä.
Näytä meille oma osuutemme ja vastuumme,
ja kun tajuamme syyllisyytemme, ota meidät vastaan
Jeesuksen Kristuksen tähden.

4

Armollinen Jumala.
Sinä pelastit Mooses-lapsen
hukkumasta Niilin virtaan,
mutta monet muut heitettiin siihen.
Sinä varjelit oman Poikasi
kuningas Herodeksen miekalta,
mutta monet muut kokivat surman kauhut.
Me emme ymmärrä,
miksi syyttömät lapset joutuvat kärsimään,
meitä viiltää vanhempien tuska ja valitus.
Auta meitä puolustamaan sanoin ja teoin
lapsen elämää ja oikeuksia.
Anna lasten syntyä ja elää luomistyösi lahjana
ja saada joka kodissa osakseen rakkautta ja hoivaa.
Kiitos siitä, että Poikasi syntymässä ja elämässä
osoitat sen rakkauden voiman,
joka murtaa kovuuden ja raivaa tietä hyvyydelle.
Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.

Rukoushetkien tekstit

Ps. 124:2–3a, 6–8

Ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme, *
meidät olisi nielty elävältä.
      Ylistetty olkoon Herra! *
      Hän ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi.
Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. *
Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
      Meidän auttajamme on Herra, *
      hän, joka on luonut taivaan ja maan.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Jer. 31:15–17

Näin sanoo Herra:
– Kuulkaa! Ramasta kuuluu huuto,
katkera itku ja valitus.
Raakel itkee lapsiaan
eikä lohdutuksesta huoli,
sillä heitä ei enää ole.

Näin sanoo Herra:
– Lakkaa itkemästä,
kuivaa kyyneleet silmistäsi!
Saat palkan vaivannäöstäsi:
lapsesi palaavat kotiin vihollismaasta,
sanoo Herra.
– Sinulla on tulevaisuuden toivo:
lapsesi palaavat asuinsijoilleen,
sanoo Herra.

Ps. 52:3, 5–6, 10–11

Miksi ylpeilet pahuudellasi, sankari? *
Jumalan uskollisuus kestää päivästä päivään.
      Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, *
      valhetta enemmän kuin totuutta.
Sinä rakastat parjausta ja panettelua, *
petoksen kieltä.
      Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. *
      Alati minä luotan Jumalan armoon.
Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä *
mitä olet tehnyt.
      Minä luotan sinun nimeesi, *
      sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 96

Laulakaa Herralle uusi laulu! *
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
      Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! *
      Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, *
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
      Suuri on Herra, ylistäkää häntä! *
      Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, *
mutta Herra on taivaitten luoja.
      Hänen on loisto ja hänen on kunnia, *
      hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, *
tunnustakaa Herra,
      tunnustakaa Herran kunnia ja voima, *
      tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, *
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
      Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä. *
      Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. *
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
      Iloitkoon taivas, *
      riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoot maa ja sen luodut,
      humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, *
      sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, *
hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 124:2–3, 6–8

Ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme, *
meidät olisi nielty elävältä.
  Ylistetty olkoon Herra! *
  Hän ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi.
Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. *
Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
  Meidän auttajamme on Herra, *
  hän, joka on luonut taivaan ja maan.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

1. Makk. 1:54–63

Kislev-kuun viidentenätoista päivänä vuonna 145 temppelin polttouhrialttarille pystytettiin turmion iljetys. Kaikkialle Juudean kaupunkeihin rakennettiin alttareita, ja kaduilla ja ovien edustalla poltettiin suitsukkeita. Kaikki Jumalan lain kirjat, jotka löydettiin, revittiin ja poltettiin. Jos tavattiin joku, jolla oli liiton kirja tai joka yhä noudatti sen lakia, hänet surmattiin kuninkaan määräyksen mukaan. Kuukaudesta toiseen kuninkaan miehet mellastivat Israelin kaupungeissa ja kohtelivat väkivaltaisesti kaikkia, jotka kiinni saivat.

Joka kuukauden kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä toimitettiin uhri sillä alttarilla, joka oli rakennettu polttouhrialttarin päälle. Naiset, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikansa, surmattiin kuninkaan käskyn mukaan, ja pojat hirtettiin äitinsä kaulaan. Myös muut perheenjäsenet ja ympärileikkauksen toimittaneet surmattiin.

Monet israelilaiset pysyivät kuitenkin lujina ja kieltäytyivät urheasti syömästä epäpuhdasta ruokaa. Heidän mielestään oli parempi kuolla kuin saastuttaa itsensä ruoalla ja häväistä pyhä liitto, ja niin heidät surmattiin.

Ilm. 12:1–6

Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana.

Toinenkin tunnusmerkki näkyi taivaalla: suuri tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja kruunu kaikissa seitsemässä päässä. Pyrstöllään se pyyhkäisi pois kolmanneksen taivaan tähdistä ja sinkosi ne maahan. Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistakseen lapsen heti kun se syntyy.

Nainen synnytti lapsensa, pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo, ja nainen pakeni autiomaahan. Jumala on sinne valmistanut hänelle turvapaikan, missä hänestä pidetään huolta tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää.

Ps. 8:2–10

Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! *
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
      Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. *
      Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan,
      ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen *– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
      Mikä on ihmislapsi! *
      Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, *
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
      Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, *
      asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan, *
metsän villit eläimet,
      taivaan linnut ja meren kalat, *
      kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, *
suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.