Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä 2021
Erityispyhät / Yhteiskunnalliset juhlapäivät
Liturginen väri: vihreä
Kaksi alttarikynttilää
Kansalliset rukouspäivät
Rukouspäivää vietetään kaksi kertaa vuodessa. Kristittyjen ykseyden rukouspäivää vietetään 18.1. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää vietetään 24.10. Rukouspäivät eivät peitä kohdalle sattuvia kirkkovuoden pyhäpäiviä. Rukouspäivien tekstejä voidaan käyttää saarnateksteinä.
Suomessa on vuodesta 1676 lähtien vietetty säännöllisesti rukouspäiviä, joita aiemmin oli neljä ja ne olivat valtiovallan määräämiä. Kansallisten rukouspäivien valinta ja päättäminen on ollut kirkkojen omissa käsissä vuoden 2004 alusta lähtien. Vuonna 2008 siirryttiin neljästä rukouspäivästä kahden rukouspäivän käytäntöön. Rukouspäivien valmistelusta ja aineistosta vastaa Suomen Ekumeeninen Neuvosto.
Rukouspäiväjulistus on yli 400-vuotiaana perinteenä yksi valtionpään vanhimpia virkatehtäviä. Tasavallan presidentti päättää virkakautensa alussa siitä, jatkaako hän tätä käytäntöä.
Rukouspäiväjulistus toivotaan luettavan seurakunnissa ensimmäisenä rukouspäivänä 18.1. tai sitä edeltävänä sunnuntaina.
Raamatun tekstit
Hes. 11:19–20
(Hesekielin kirjasta, luvusta 11)
Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Niin he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.
Gal. 5:22–25
(Kirjeestä galatalaisille, luvusta 5)
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.
Luuk. 6:43–46
(Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 6)
»Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?»
******