Ps. 131

Herra, sydämeni ei ole korskea *
eivätkä silmäni ylpeät.
      Minä en ole tavoitellut suuria, *
      en pyrkinyt liian korkealle.
Ei, olen löytänyt rauhan, *
mieleni on tyyni.
      Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, *
      niin on minun mieleni levollinen.
Israel, pane toivosi Herraan *
nyt ja ikuisesti!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ap. t. 10:34–36

Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi:

"Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut – hän, joka on kaikkien Herra."

Ps. 63:2–9

Jumala, minun Jumalani, *
sinua minä odotan.
      Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua *
      ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut, *
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
      Suurempi kuin elämä on sinun armosi. *
      Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, *
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
      Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, *
      ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
Minä ajattelen sinua levätessäni, *
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
      sinä olet tullut avukseni, *
      ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun, *
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 121

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. *
Mistä saisin avun?
      Minä saan avun Herralta, *
      häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, *
väsymättä hän varjelee.
      Ei hän väsy, ei hän nuku, *
      hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, *
hän ei väisty viereltäsi.
      Päivällä ei aurinko vahingoita sinua *
      eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, *
hän suojelee koko elämäsi.
      Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, *
      sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 100

Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle! *
Palvelkaa häntä iloiten, tulkaa hänen eteensä riemuiten.
  Tietäkää, että Herra on Jumala.
  Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, *
  hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, *
hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
  Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään. *
  Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa, *
hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viis. 10:1–9, 15–16

Viisaus suojeli luomakunnan ensimmäistä isää,
silloin kun ainoastaan hänet oli luotu.
Se pelasti hänet, kun hän lankesi,
ja antoi hänelle voiman hallita kaikkea.

Mutta jumalaton hylkäsi vihassaan viisauden,
ja mieletön veljesmurha vei hänet perikatoon.
Hänen vuokseen tulva peitti maan,
mutta viisaus tuli jälleen apuun
ja ohjasi oikeamielisen vähäistä puulauttaa.

Kun pahuuden yhdistämät kansat joutuivat sekasortoon,
viisaus valitsi oikeamielisen,
piti hänet Jumalan silmissä tahrattomana
ja antoi hänelle voimaa voittaa sääli,
jota hän tunsi lastaan kohtaan.
Kun jumalattomat tuhoutuivat,
viisaus pelasti oikeamielisen
tulelta, jota satoi viiteen kaupunkiin.
Yhä edelleen noiden kaupunkien pahuudesta todistavat
savuava aavikko, raakileiksi jäävät hedelmät
ja suolapatsas, epäuskon muistomerkki.
Halveksiessaan viisautta
he eivät oppineet tuntemaan hyvyyttä.
Lisäksi he jättivät mielettömyydestään jälkimaailmalle muiston,
jotta he ja heidän väärät tekonsa eivät unohtuisi.
Mutta omat palvelijansa viisaus pelasti ahdingosta.

Viisaus pelasti hurskaan, nuhteettoman kansan,
vapautti sen sortajien vallasta.
Se asettui Herran palvelijan sieluun
ja uhmasi julmia kuninkaita ihmein ja merkein.

1. Tim. 3:16

Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri:

Hän ilmestyi ihmisruumiissa,
hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta,
enkelit saivat hänet nähdä,
hänestä saarnattiin kansoille,
häneen uskottiin maailmassa,
hänet korotettiin kirkkauteen.

Ps. 111

Halleluja! Koko sydämestäni minä ylistän Herraa *
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
      Suuret ovat Herran teot! *
      Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, *
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
      iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt. *
      Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, *
hän muistaa liittonsa ikuisesti.
      Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa, *
      hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, *
hänen säädöksensä eivät muutu.
      Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi, *
      ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa, *
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
      Hän on pelottava, *
      yksin hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku, *
viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.
      Kaikukoon Herran ylistys *
      ajasta aikaan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.