Ilm. 3:1a, 4–6

"Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:

Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."

Ps. 122

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: *
Me lähdemme Herran huoneeseen!
      Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. *
      Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot, *
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä.
      Täällä jaetaan oikeutta *
      Daavidin suvun istuimilla.
Ole tervehditty, Jerusalem! *
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
      Vallitkoon rauha muureillasi *
      ja hyvinvointi linnoissasi.
Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. *
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 18:2, 8–17

Minä rakastan sinua, Herra, *
sinä olet minun voimani.
      Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat. *
      Hänen vihansa sai ne horjumaan.
Hänen sieraimistaan nousi savu
ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan, *
se suitsusi hiilten hehkua.
      Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas *
      pimeä pilvi jalkojensa alla.
Hän lensi kerubi ratsunaan *
ja kiiti tuulen siivin.
      Hän otti verhokseen pimeyden, *
      majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.
Hänen edellään kulki häikäisevä valo, *
siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.
      Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, *
      hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.
Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, *
hän kauhistutti heidät salamoillaan.
      Meren lähteet paljastuivat, *
      maanpiirin perustukset tulivat näkyviin,
kun sinä, Herra, käskit merta, *
kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.
      Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, *
      hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 118:19–29

Avatkaa minulle vanhurskauden portit! *
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
      Tämä on Herran portti, *
      josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua *
ja pelastit minut.
      Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, *
      on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, *
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
      Tämän päivän on Herra tehnyt, *
      iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Hoosianna! Herra, anna meille apusi! *
Oi Herra, anna menestys!
      Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. *
      Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! *
Hän antoi valonsa meille.
      Käykää kulkueena lehvät käsissä, *
      ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, *
Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
      Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, *
      iäti kestää hänen armonsa!    
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 150

Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, *
ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
      Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan, *
      ylistäkää häntä, hän on suuri!
Ylistäkää häntä raikuvin torvin, *
ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
      Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden, *
      ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!
Ylistäkää häntä symbaalien helinällä, *
ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
      Kaikki te, joissa on elämän henkäys, *
      ylistäkää Herraa! Halleluja!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Ps. 116:1–9

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, *
hän kuulee hartaan pyyntöni.
  Kun huudan häntä avuksi, *
  hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua, *
minut valtasi tuska ja murhe.
  Silloin minä huusin Herran nimeä: *
  Herra! Pelasta minut!
Herra on oikeamielinen ja laupias, *
meidän Jumalamme on armollinen.
  Herra on avuttomien suojelija. *
  Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, *
Herra piti minusta huolen.
  Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, *
  ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä *
elävien maassa.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit

Sir. 44:16–45:22

Herra mieltyi Henokiin ja otti hänet luokseen;
hänestä tuli kääntymyksen esikuva tuleville polville.

Nooa havaittiin täydelliseksi ja oikeamieliseksi.
Vihan aikana hän oli ihmiskunnan säilymisen tae.
Hänen ansiostaan siitä jäi joitakin jäljelle maan päälle,
kun vedenpaisumus tuli.
Jumala teki hänen kanssaan ikuisen liiton
ja lupasi, ettei vedenpaisumus enää tuhoa kaikkea elävää.

Abraham on monien kansojen suuri kantaisä,
eikä minkään havaittu tahraavan hänen kunniaansa.
Hän noudatti Korkeimman lakia,
ja Herra teki liiton hänen kanssaan.
Hän leikkasi lihaansa liiton merkin,
ja koetuksessa hänet havaittiin uskolliseksi.
Siksi Herra valalla vahvisti hänelle,
että siunaisi hänen sukuaan ja siten kaikkia kansoja,
antaisi hänelle jälkeläisiä kuin maan tomua,
korottaisi heidät kuin taivaan tähdiksi
ja antaisi heidän omikseen maat merestä mereen,
suurelta virralta maan ääriin asti.

Myös Iisakille Jumala antoi saman vakuutuksen
hänen isänsä Abrahamin tähden.
Kaikkien ihmisten saama siunaus ja isien liitto
pysyi Herran tahdosta myös Jaakobin osana.
Herra tunnusti hänet omakseen siunauksillaan
ja antoi hänelle perintömaan,
jonka jakoi määräalueisiin,
osoitti kahdelletoista heimolle.

Jumalan tahdosta Jaakobista polveutui hurskas mies,
jota kaikki ihmiset kunnioittivat.
Mooses oli rakas niin Jumalalle kuin ihmisille –
olkoon hänen muistonsa siunattu!
Herra korotti hänet pyhiensä vertaiseksi
ja teki hänestä suurmiehen, jota viholliset pelkäsivät.
Herra teki ihmeen toisensa jälkeen,
niin kuin Mooses oli ilmoittanut,
ja nosti hänet kunniaan kuninkaiden edessä.
Hän käski Mooseksen mennä oman kansansa pariin
ja näytti hänelle häivähdyksen kirkkaudestaan.
Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden
Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta.
Herra salli hänen kuulla äänensä,
johdatti hänet tummaan pilveen
ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä,
elämän ja ymmärryksen lain,
jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille,
sen ohjeet ja määräykset Israelille.

Herra korotti pyhäksi Aaronin, joka oli Leevin heimoa,
Mooseksen veli ja hänen vertaisensa.
Säädöksellään hän asetti Aaronin ikuiseen virkaan,
antoi hänelle koko kansan pappeuden.
Herra puki hänet upeisiin vaatteisiin,
vyötti hänen ylleen loisteliaan puvun.
Herra kietoi hänet yltäkylläiseen loistoon
ja kaunisti hänet viran ja vallan tunnuksilla,
puki hänelle housut, viitan ja efodi-kasukan
ja kiinnitti yltympäri kultaisia granaattiomenoita,
joka puolelle monia tiukuja,
jotta ne helkähtelisivät hänen astellessaan,
jotta hän tulisi kuulluksi kaikkeinpyhimmässä
ja Herra muistaisi omaa kansaansa.
Hän sai taidokkaasti kudotun pyhän puvun,
jossa oli kultaa ja sinipunaista ja purppuraista villaa,
hän sai oikeutta jakavan rintakilven, urimin ja tummimin.
Rintakilpeen oli kankuri kutonut karmiininpunaista villaa,
ja sen päällä oli korukiviä, joissa oli sinettikaiverrukset.
Kultakehyksisiin kiviin oli koruseppä kaivertanut kirjoituksen;
kiviä oli yhtä monta kuin Israelin heimoja,
ja kukin kaiverrus muistutti yhdestä heimosta.
Turbaaninsa päälle hän sai kultaruusukkeen,
otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus;
se oli voiman ja kunnian ylväs merkki,
silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan.
Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut,
eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut,
vain hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen.

Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan,
ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa.
Mooses vihki hänet virkaan
ja voiteli hänet pyhällä öljyllä,
ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen
ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas.
Hänen tuli pappina palvella Jumalaa
ja siunata kansaa hänen nimessään.
Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet
uhraamaan pyhiä polttouhreja,
suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua
muistutukseksi Herralle
ja kansan syntien sovitukseksi.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.

Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä,
jotka olivat hänelle kateellisia:
Datanin ja Abiramin miehet
ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha.
Herra näki sen ja suuttui.
Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät,
teki kansan nähden tunnusteon
ja poltti heidät tulensa liekeissä.

Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa,
antoi hänelle oman perintöosan:
hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät,
ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää,
sillä pappien ravintona ovat Herralle tuotavat uhrit,
Herra antoi ne hänelle ja hänen suvulleen.
Kansansa maasta hän ei saanut perintöosaa,
toisten lailla ei hänellä ole omaa osaansa maasta.
"Minä olen sinun perintöosasi", sanoo Herra.

Kol. 2:12–15

Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.

1. Makk. 2:52–61

Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Joosef noudatti ahdingossaan Jumalan lakia,
ja hänestä tuli Egyptin valtias.
Esi-isäämme Pinehasia ajoi pyhä kiivaus,
ja hän sai lupauksen ikuisesta pappeudesta.
Joosua täytti saamansa käskyn,
ja hänestä tuli Israelin tuomari.
Kaleb todisti rohkeasti kansan edessä
ja sai maasta itselleen perintöosan.
Daavid oli hurskas ja peri valtaistuimen,
kuninkuuden, joka kestää ajasta aikaan.
Elia puolusti kiivaasti Jumalan lakia,
ja hänet otettiin taivaaseen.
Hananja, Asarja ja Misael uskoivat,
eivätkä liekit surmanneet heitä.
Daniel oli puhdassydäminen,
ja hän pelastui leijonien kidasta.

Nähkää siis: ne, jotka panevat toivonsa Herraan,
pysyvät lujina ja voitokkaina.
Näin käy polvesta polveen.

Ps. 8:2–10

Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! *
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
      Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. *
      Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan,
      ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen *
– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
      Mikä on ihmislapsi! *
      Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, *
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
      Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, *
      asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan, *
metsän villit eläimet,
      taivaan linnut ja meren kalat, *
      kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, *
suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Näytä kadenssimerkit