Room. 16:17–20

Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa. Sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa, ja kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan he pettävät vilpittömien sydämet. Teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon. Siksi olen teistä iloinen ja toivon, että olisitte taitavia hyvässä mutta taitamattomia pahassa. Rauhan Jumala on pian murskaava Saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne.

Ps. 122

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: *
Me lähdemme Herran huoneeseen!
      Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. *
      Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot, *
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä.
      Täällä jaetaan oikeutta *
      Daavidin suvun istuimilla.
Ole tervehditty, Jerusalem! *
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
      Vallitkoon rauha muureillasi *
      ja hyvinvointi linnoissasi.
Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. *
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 18:47–51

Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, *
ylistetty Jumala, minun turvani!
      Jumala kostaa puolestani *
      ja saattaa kansat minun valtani alle.
Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä,
antaa voiton vihamiehistäni, *
vainoojista hän minut päästää.
      Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, *
      laulan kiitosta sinun nimellesi.
Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan,
sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, *
Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 118:19–29

Avatkaa minulle vanhurskauden portit! *
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
      Tämä on Herran portti, *
      josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua *
ja pelastit minut.
      Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, *
      on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, *
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
      Tämän päivän on Herra tehnyt, *
      iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Hoosianna! Herra, anna meille apusi! *
Oi Herra, anna menestys!
      Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. *
      Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala! *
Hän antoi valonsa meille.
      Käykää kulkueena lehvät käsissä, *
      ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, *
Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
      Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, *
      iäti kestää hänen armonsa!   
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 10:1–6, 11–14, 17–18

Herra, miksi olet niin kaukana, *
miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?
      Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, *
      saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, *
kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.
      Jumalaton ylvästelee: Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole! *
      Siinä hänen ajatuksensa.
Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. *
Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa.
      Hän hymähtää kaikille vastustajilleen, sanoo itsekseen: *
      Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!
Hän sanoo itsekseen: Ei Jumala välitä, *
hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa.
      Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! *
      Älä unohda avuttomia!
Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? *
Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?
      Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, *
      sinä ojennat kätesi.
Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, *
sinä annat avun.
      Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. *
      Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.
Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, *
eikä pelko enää aja ketään pois maasta.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 25:11–20

Herra, nimesi kunnian tähden *
anna anteeksi suuret syntini.
  Se, joka Herraa pelkää, *
  oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, *
ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
  Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, *
  ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, *
hän päästää jalkani ansasta.
  Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, *
  sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska, *
ota pois minun ahdistukseni.
  Katso minun kärsimystäni ja vaivaani *
  ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! *
Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
  Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, *
  sinuun minä turvaudun.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Kr. Est. A:1–11; F:1–10

Suurkuningas Artakserkseen toisena hallitusvuotena, nisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Mordokai oli juutalainen, Benjaminin heimoa. Hänen isänsä oli Jair, tämän taas Simei, tämän Kis. Mordokai asui Susan kaupungissa, ja hänellä oli kuninkaan hovissa merkittävä asema. Hän oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuonut Jerusalemista Juudan kuninkaan Jekonjan mukana.

Tällainen oli Mordokain uni:

Kuului huutoa ja parkua, ukkonen jylisi, maa järähteli ja kaikkialla vallitsi sekasorto. Näkyi kaksi suurta lohikäärmettä, ja ne kumpikin olivat valmiina taisteluun. Ne huusivat kovalla äänellä, ja niiden huuto sai kaikki kansat varustautumaan sotaan vanhurskaiden kansaa vastaan. Päivä oli synkkä ja pimeä, täynnä hätää ja ahdistusta, täynnä väkivaltaa, ja koko maailma järkkyi. Vanhurskaiden kansa vapisi pelosta, kun kauheudet uhkasivat heitä, ja he valmistautuivat kuolemaan. Mutta he huusivat avukseen Jumalaa, ja heidän huutaessaan puhkesi kuin pienestä lähteestä suuri virta, valtava vesien paljous. Päivä valkeni ja aurinko nousi. Alhaiset korotettiin kunniaan, ja he söivät suihinsa ylhäiset.

Kun Mordokai heräsi unestaan, jossa hän oli nähnyt mitä Jumala oli päättänyt tehdä, hän mietti näkemäänsä koko päivän ja yritti kaikin keinoin ymmärtää sen.

Mordokai sanoi:

"Tämä kaikki on lähtöisin Jumalasta. Minä muistan, kuinka unessa näin nämä tapahtumat, eikä yksikään niistä ole jäänyt toteutumatta.

Oli pieni lähde, josta tuli virta, tuli valo ja aurinko ja vesien paljous. Virta on Ester, jonka kuningas otti puolisokseen ja kuningattarekseen. Ne kaksi lohikäärmettä olemme minä ja Haman, ja ne, jotka yhdistivät voimansa tuhotakseen juutalaiset heidän muistoaan myöten, ovat toiset kansat. Mutta minun kansani on Israel. Se huusi avuksi Jumalaa ja pelastui. Herra pelasti kansansa, hän auttoi meidät näistä onnettomuuksista ja teki nämä suuret tunnusteot ja ihmeet, jollaisia eivät muut kansat ole saaneet kokea.

Jumala oli säätänyt kaksi arpaosaa: toisen omalle kansalleen, toisen kaikille muille kansoille. Nämä arvat lankesivat määräaikanaan, sinä päivänä, josta Jumalan edessä tuli toisten kansojen tuomion päivä. Mutta Jumala muisti kansaansa ja vahvisti arpaosansa oikeuden.

Molempia päiviä, adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista, tulee hänen kansansa Israelin viettää iloiten ja riemuiten. Niille juhlille tulee kansan kokoontua joka vuosi sukupolvesta sukupolveen."

Jes. 59:9–15

Nyt oikeus on meistä kaukana
eikä vanhurskaus meihin yllä.
Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys,
me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön varjoissa.
Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin,
tunnustelemme tietä kuin ne, jotka ovat silmiä vailla,
keskellä päivää me kompastelemme niin kuin hämärissä,
parhaassa iässämme olemme jo kuolleitten kaltaisia,
me murisemme kuin karhut,
valitamme ja vaikerramme kuin kyyhkyset.
Me kaipaamme oikeutta, eikä sitä ole,
kaipaamme pelastusta, mutta se on meistä kaukana.
Paljon olemme rikkoneet sinua vastaan,
alati syntimme syyttävät meitä
ja rikkomuksemme seuraavat meitä kaikkialle.
Me tunnemme pahat tekomme:
olemme luopuneet Herrasta, kieltäneet hänet,
pakoilleet Jumalaamme,
puhuneet sorron sanoja, kapinan sanoja,
hautoneet valheita sydämessämme, lausuneet ne julki.
Näin oikeus on työnnetty syrjään
ja vanhurskaus on jäänyt kauas,
näin totuus poljetaan tomuun torilla
eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa.
Totuus on kaikonnut kauas.
Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi.

Ps. 8:2–10

Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! *
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
      Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. *
      Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan,
      ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen *
– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
      Mikä on ihmislapsi! *
      Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, *
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
      Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, *
      asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan, *
metsän villit eläimet,
      taivaan linnut ja meren kalat, *
      kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, *
suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.