Perjantai 10.4.2020

2. vuosikerta

Pitkäperjantai

Pääsiäisjakso, paastonaika

Pihlajamäen kirkon alttari

Liturginen väri: musta

Ei alttarikynttilöitä

Jumalan Karitsa

Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Siksi tämä on suuri päivä kristikunnassa. Monissa kielissä se näkyy jo päivän nimessä. Useissa slaavilaiskielissä ja jopa sukukielissämme unkarissa ja virossa käytetään nimityksiä, jotka merkitsevät ’suuri perjantai’ (esim. vir. suur reede). Kristityn saamaa sovituksen lahjaa kuvastaa myös englannin nimitys Good Friday, ’hyvä perjantai’. Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ’pyhäksi perjantaiksi’ (esim. ransk. Vendredi saint). Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus (kar -osa on vanhaa saksaa ja merkitsee ’surua’).

Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. ’Pitkää’ ilmaisevaa sanaa käytetään perjantain yhteydessä yleisesti vain Pohjoismaissa. Vanhoista lähteistä käy ilmi, että ’pitkää’ on käytetty aiemmin myös anglosaksien keskuudessa (Long Friday).

Pitkäperjantain raamatunteksteissä seurataan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuolemaan. Kello 15 voidaan viettää Jeesuksen kuolinhetken muistoa (ks. Jeesuksen kuolinhetken rukoushetki Jumalanpalvelusten kirjassa). Pitkäperjantain iltajumalanpalvelus taas on perinteisesti omistettu Jeesuksen hautaamiselle, jolla Jumala on pyhittänyt meidänkin hautamme lepokammioksi.

Raamatun tekstit

Psalmi

Antifoni:

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Matt. 27:46

Psalmi:

Minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
  Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
  pudistavat päätään ja ivaavat minua:
”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!”
  Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta
  ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
  Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä
  eikä kukaan minua auta.
Sonnien laumat piirittävät minua,
villit Basanin härät minut saartavat,
  kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,
  kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.
Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
  Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
  se sulaa rinnassani.
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
  Koirien lauma saartaa minut,
  minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
  Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään
  ja heittävät puvustani arpaa.
Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

Ps. 22:7–20

Antifoni toistetaan

Psalmilause

Karitsa, joka on teurastettu,
on arvollinen saamaan vallan,
rikkauden, viisauden ja voiman,
kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.

Ilm. 5:12

Jes. 53

Kuka uskoo meidän sanomamme?
Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
    Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,
kuin vesa kuivasta maasta.
Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
    Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.
Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois
- kuka hänen kansastaan siitä välitti?
Hänet syöstiin pois elävien maasta,
hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.
Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.
Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä,
eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.
    Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.
Minä annan hänelle paikan suurten joukossa,
hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa,
koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi
ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.
Hän otti kantaakseen monien synnit,
hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

Hepr. 5:7–10

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

TAI

Gal. 6:14

Minä en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.

Joh. 19:16–30

Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”
    Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:
      - He jakavat keskenään vaatteeni
      ja heittävät puvustani arpaa.
    Juuri näin sotilaat tekivät.
    Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.
    Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Päivän rukoukset

1

Herra Jumala, taivaallinen Isä.
Sinä rakastit maailmaa niin paljon,
ettet säästänyt ainoaa Poikaasi,
vaan annoit hänen kärsiä ristinkuoleman
meidän edestämme.
Suo meidän ottaa uskossa vastaan
hänen kärsimyksensä hedelmä.
Auta meitä turvautumaan
anteeksiantavaan rakkauteesi
ja etsimään lohdutusta Poikasi rististä.
Anna siitä voimaa kilvoitukseemme,
kunnes saamme ikuisesti olla
hänen kanssaan paratiisissa.
Tätä rukoilemme
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

2

Rakas Vapahtaja,
sinä voitit ristillä pahan vallan
ja avasit meille taivaan.
Sinä olet hyvä paimen,
sinä annoit henkesi meidän edestämme.
Me kiitämme sinua rakkaudestasi.
Lahjoita meille armo,
jonka olet ansainnut kärsimiselläsi
ja kuolemallasi.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti.

3

Herra,
me kiitämme sinua siitä,
että ristisi on pystytetty
keskelle tätä maailmaa.
Hiljennä meidät sen edessä,
niin että voimme kuulla
ja ottaa vastaan sen sanoman.
Anna ristin todistaa läsnäolostasi
ja rakkaudesta, joka voittaa kärsimällä.
Paina pyhä kuvasi syvälle sydämeemme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

4

Sinä olet kulkenut tiesi, Jumala,
ihmisen tien:
pienestä, ihanasta lapsesta
ristin hylkiöksi.
Sinä kärsijä asetut hiljaa
meidän rinnallemme,
sinä et hylkää.
Toistemme torjumina,
itsemme hylkääminä ja vihaamina
janoamme sinua, Jumala,
kuin lapsi rakkautta.
Sinä et hylkää.
Tästä lahjasta ja armosta
me kiitämme ja ylistämme sinun nimeäsi.

Jeesuksen kuolinhetki

Pääsiäisjakso, paastonaika

Pihlajamäen kirkon alttari

Liturginen väri: musta

Ei alttarikynttilöitä

Jeesus kuolee

Raamatun tekstit

Luuk. 23:44–49

Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.
    Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: ”Tämä mies oli todella viaton.” Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.

TAI

Matt. 27:45–56

Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.” Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: ”Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.” Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
    Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
    Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!”
    Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.

TAI

Mark. 15:33–41

Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat paikalla olevista sanoivat: ”Kuulkaa, hän huutaa Eliaa.” Joku kävi kiireesti kastamassa sienen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi siitä juotavaa sanoen: ”Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.” Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.
    Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: ”Tämä mies oli todella Jumalan Poika!”
    Paikalla oli myös naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana.

Päivän rukoukset

1

Herra Jeesus, Jumalan Karitsa.
Sinä alensit itsesi
ja olit kuuliainen kuolemaan asti.
Kiitos siitä, että kannoit sairautemme
ja kipumme
ja kärsit rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha.
Herätä meidät tuntemaan syntimme
ja katumaan niitä.
Puhdista meidät verelläsi.
Herra, armahda meitä.

2

Rakas Vapahtajani,
sinua polttivat ristillä Jumalan viha,
helvetin tuska ja koko maailman synti.
Mutta sinussa paloi myös rakkaus,
halu lunastaa ihmiset.
Kaiken täytettyäsi annoit henkesi
Isäsi käsiin.
Kiitän sinua, Jeesus,
että kuolit syntieni tähden.
Auta minua valmistautumaan kuolemaani niin,
että saan antaa henkeni sinun käsiisi.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

3

Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Sinä kuolit koko maailman syntien tähden.
Sinä kärsit senkin pilkan ja häpeän,
jota me osoitamme toisillemme.
Sinä kannoit sen vääryyden,
jota me levitämme ympärillemme.
Sinä annoit naulita itsesi ristille
ja kuolit meidän kuolemamme.
Me kiitämme sinua tästä rakkaudesta
ja rukoilemme:
Älä anna meidän tehdä turhaksi kuolemaasi,
joka on meidän elämämme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

Pitkäperjantain ilta

Pääsiäisjakso, paastonaika

Pihlajamäen kirkon alttari

Liturginen väri: musta

Ei alttarikynttilöitä

Jeesus haudataan

Raamatun tekstit

Psalmi

Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa.
Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.
  Hänelle minä kannan huoleni,
  hänelle kerron, mikä minua painaa.
Voimani ovat lopussa,
mutta sinä näet jokaisen askeleeni.
  Tielle, jota kuljen,
  on viritetty ansa minua varten.
Katso minua, niin näet,
että olen vailla puoltajaa.
  Minulla ei ole turvapaikkaa,
  kukaan ei välitä siitä miten minun käy.
Herra, sinua minä huudan avukseni.
Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa.
  Kuule, kuinka vaikeroin,
  en jaksa enää!
Vapauta minut vainoojieni käsistä!
He ovat minua vahvempia.
  Olen satimessa – pelasta minut,
  niin saan kiittää sinun nimeäsi.
Ystävät kokoontuvat ympärilleni,
kun pidät minusta huolen.

Ps. 142

Jes. 53:9–11

Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.
Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.
Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä,
eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.
    Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.

Joh. 19:31–42

Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.” Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.”
    Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

Päivän rukoukset

1

Herra Jumala, taivaallinen Isä.
Sinä et säästänyt ainoaa Poikaasi,
vaan annoit hänet kuolemaan,
jotta meillä olisi elämä.
Hänen hautaamisellaan sinä pyhitit
meidän hautamme lepokammioksi.
Valmista sydämemme Pyhällä Hengelläsi
hänen asuinsijakseen,
niin että hän pysyy meissä
ja me pysymme hänessä.
Anna meidän päästä
ristin ja vaivan jälkeen rauhaan
ja nousta iankaikkiseen elämään.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta.

2

Taivaallinen Isä,
me ylistämme sinua siitä,
että Jeesus kuoli puolestamme
ja kaikki on täytetty.
Kiitämme siitä,
että hänen kamppailunsa on ohi.
Kiitämme rauhasta ja hiljaisuudesta.
Kiitämme rakastavista käsistä,
jotka laskivat hänen ruumiinsa
haudan lepoon.
Ylistämme sinua siitä,
että Poikasi kuolemalla
sinä mursit kuoleman kahleet.
Kiitos toivosta,
joka valaisee meidänkin hautamme.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

3

Vapahtajani,
omassa kärsimyksessäni
ei ole vähäisintäkään osaa,
jota sinä et olisi jo elänyt.
Jos tieni onkin kova
ja vie haudan pimeyteen,
tiedän, että haudan tuolla puolen
sinä odotat minua kunniassasi.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.