Ps. 74:1–2, 9–21

Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, *
miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan?
      Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit,
      jonka lunastit omaksesi, *
      muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.
Emme ole enää nähneet ennusmerkkejä,
meillä ei enää ole profeettoja, *
ei ketään, joka tietäisi, kuinka kauan tätä jatkuu.
      Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, *
      saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?
Miksi pidättelet kättäsi? *
Kohota oikea kätesi ja tee hävityksestä loppu!
      Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, *
      sinä teet suuria tekoja kaikkialla.
Sinä hämmensit voimallasi meren, *
sinä murskasit merihirviöiden päät.
      Itsensä Leviatanin päät sinä musersit *
      ja ruhon annoit petojen ruoaksi.
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, *
sinä kuivasit ehtymättömät virrat.
      Sinun on päivä ja sinun on yö, *
      olet pannut paikoilleen auringon ja kuun.
Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, *
sinä olet luonut kesän ja talven.
      Muista, Herra, että vihollinen on herjannut, *
      että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.
Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, *
säästä köyhien palvelijoittesi henki.
      Älä unohda liittoasi, *
      kun väkivalta pesii maan pimennoissa.
Älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, *
kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

1. Moos. 17:15–22

Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita." Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?" Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!" Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa. Ja minä toteutan myös sen, mitä pyysit Ismaelin puolesta. Minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle suuren joukon jälkeläisiä. Hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan."

Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois.

Ps. 5:2–9, 12–13

Herra, kuule minua, *
huomaa huokaukseni!
      Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. *
      Sinua minä rukoilen.
Herra, jo aamulla kuulet ääneni, *
aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
      Jumala, sinä et siedä vääryyttä. *
      Pahat eivät saa sinulta suojaa, rehentelijät eivät saa astua eteesi.
Sinä vihaat väärintekijöitä, valheenpuhujat sinä tuhoat, *
murhamiehet ja petturit sinä kiroat.
      Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi *
      suuren hyvyytesi tähden.
Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, *
osoittaa sinulle kunnioitusta.
      Herra, johdata minua tahtosi tietä, *
      tasoita minulle polku vihamiesteni nähden!
Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, *
loppumaton olkoon heidän riemunsa!
      Sinä suojelet niitä, jotka rakastavat sinua, *
      sinä olet heidän ilonsa lähde.
Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, *
sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 67:2–8

Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, *
hän kirkastakoon meille kasvonsa.
      Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, *
      ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Kansat iloitkoot ja riemuitkoot, sillä sinä jaat niille oikeutta, *
      sinä johdatat kansakuntia maan päällä.
Ylistäkööt kansat sinua, Jumala, *
ylistäkööt sinua kaikki kansat.
      Maa on antanut satonsa. *
      Jumala, meidän Jumalamme, siunatkoon meitä yhä.
Siunatkoon Jumala meitä, *
ja palvelkoot häntä kaikki maan ääret.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 130:5–8

Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani *
ja panen toivoni sinun sanaasi.
  Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, *
  hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan! *
Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa.
  Hän lunastaa Israelin *
  kaikista sen synneistä.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Sir. 42:15–25

Minä tahdon muistella Herran tekoja
ja kertoa siitä, mitä olen nähnyt.

Herra teki luomistyönsä sanallaan,
sääti ja toteutti kaiken tahtonsa mukaan.
Valollaan aurinko luo katseensa kaikkeen,
Herran kirkkaus täyttää koko luomakunnan.
Pyhät enkelitkään eivät pysty kertomaan
kaikkia ihmeellisiä tekoja,
jotka Herra, Kaikkivaltias, on vahvistanut,
jotta kaikki olisi omalla paikallaan hänen kirkkaudessaan.
Hän tutkii merten syvyydet ja ihmisten sydämet,
hän näkee viekkaimpienkin aikeiden lävitse.
Kaikki on Korkeimman tiedossa,
hänen katseensa tavoittaa aikojen merkit.
Hän tuo julki menneet ja tulevat
ja paljastaa salattujen asioiden kulun.
Yksikään ajatus ei jää häneltä huomaamatta,
yksikään sana ei jää häneltä salaan.
Hän on pannut paikoilleen viisautensa voimannäytöt,
hän on yksi ja ainoa ikiajoista ikuisuuteen.
Mitään ei voi lisätä eikä mitään poistaa,
ei hän tarvitse neuvonantajia.

Kuinka ihania ovatkaan kaikki hänen tekonsa –
ja niistä on näkyvissä vain kipinän verran!
Ne kaikki elävät ja pysyvät ikuisesti;
kukin toteuttaa tarkoitustaan ja tottelee häntä.
Kaikkea on kaksittain, toinen on toisen vastapari,
mitään turhaa hän ei ole tehnyt.
Toinen täydentää toista parhaalla tavallaan –
kuka kyllästyisi katselemaan Herran ihanuutta!

Hepr. 11:11–12

Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana, ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.

Ps. 104:1–4, (5–18) 19–23, 27–30

Ylistä Herraa, minun sieluni! *
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
      Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, *
      valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan *
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
      Sinä otat pilvet vaunuiksesi *
      ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät *
ja panet liekit palvelijoiksesi.
      (Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, *
      horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan, *
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
      mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, *
      ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat *
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
      Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, *
      eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, *
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
      Ne juottavat kaikki maan eläimet, *
      villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut *
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
      Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, *
      ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, *
että hän saisi leipänsä maasta.
      Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan *
      ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut, *
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
      joiden oksille linnut tekevät pesänsä, *
      joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit, *
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.)
      Sinä panit kuun jakamaan aikaa, *
      ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, *
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
      Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, *
      pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat *
ja palaavat luoliinsa levolle.
      Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen *
      ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, *
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
      Sinä annat, ja jokainen saa osansa, *
      avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat *
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, *
      näin uudistat maan kasvot.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.