Ps. 125:1–4

Kuin Siionin vuori on Herraan luottava kansa, *
se ei horju vaan kestää iäti.
      Niin kuin vuoret ympäröivät Jerusalemia, *
      niin suojaa Herra kansaansa nyt ja aina.
Siksi ei vääryyden valtikka pysy oikeamielisten maassa *
eikä vanhurskas joudu tarttumaan vääryyden töihin.
      Herra, palkitse hyvät hyvällä, *
      oikeamieliset oikeudella.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

2. Kor. 2:12–17

Lähdin sitten Troakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä minulle avautui ovi Herran työhön. Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan.

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.

Ps. 63:2–9

Jumala, minun Jumalani, *
sinua minä odotan.
      Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua *
      ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut, *
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
      Suurempi kuin elämä on sinun armosi. *
      Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, *
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
      Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, *
      ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
Minä ajattelen sinua levätessäni, *
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
      sinä olet tullut avukseni, *
      ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun, *
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 121

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. *
Mistä saisin avun?
      Minä saan avun Herralta, *
      häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, *
väsymättä hän varjelee.
      Ei hän väsy, ei hän nuku, *
      hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, *
hän ei väisty viereltäsi.
      Päivällä ei aurinko vahingoita sinua *
      eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, *
hän suojelee koko elämäsi.
      Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, *
      sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Ps. 126

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, *
se oli meille kuin unta.
  Silloin suumme hersyi naurua *
  ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat: *
Suuret ovat Israelin Herran teot!
  Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, *
  niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme *
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
  Jotka kyynelin kylvävät, *
  ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, *
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viis. 1:7–15

Herran henki täyttää kaiken maan,
se pitää kaiken olevan koossa
ja tietää kaiken, mitä puhutaan.
Siksi ei pysy salassa yksikään,
joka puhuu vastoin totuutta,
yksikään sellainen ei vältä tutkintaa ja tuomiota.
Jumalattoman juonet tutkitaan,
hänen puheensa kantautuvat Herran eteen
todistamaan hänen rikkomuksistaan.
Tarkkaavan korva kuulee kaiken,
hiljaisinkaan nurina ei jää siltä huomaamatta.
Välttäkää siis tyhjää kuiskuttelua,
pitäkää panettelu poissa kieleltänne,
sillä salainenkaan puhe ei jää seurauksitta
ja valehtelu surmaa sielun.
Älkää etsikö kuolemaa
elämänne harhateillä,
älkää omin käsin vetäkö yllenne tuhoa.
Ei Jumala ole luonut kuolemaa,
ei hän iloitse elävien tuhosta.
Hän loi kaiken elämään ja pysymään,
koko luomakunnan säilymään elossa.
Ei hänen luoduissaan ole tuhoavaa myrkkyä
eikä maan päällä tuonelan valtakuntaa,
sillä oikeamielisyys on kuolematon.

Ap. t. 24:1, 10–23

Viiden päivän kuluttua Kesareaan saapui ylipappi Ananias, muutamia kansan vanhimpia sekä asianajaja Tertullus, ja maaherran edessä he esittivät syytteen Paavalia vastaan.

Maaherra nyökkäsi Paavalille, ja tämä alkoi puhua:

"Tiedän, että olet jo monet vuodet ollut tämän kansan tuomarina, ja siksi voin turvallisin mielin puolustaa itseäni. Siitä, kun tulin Jerusalemiin rukoilemaan, ei ole enempää kuin kaksitoista päivää – tämän voit itse tarkistaa. Minun ei ole havaittu väittelevän kenenkään kanssa eikä kiihottavan kansaa, ei temppelissä, ei synagogissa eikä kaupungilla. Liioin eivät nämä miehet voi edessäsi näyttää toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon, ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat. Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.

Oltuani vuosikausia poissa tulin nyt tuomaan kansalleni rahalahjaa ja toimittamaan uhreja. Juuri näissä tehtävissä minä temppelissä olin, kun eräät Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut. Olin puhdistautunut, väkeä ei ollut koolla eikä mellakasta tietoakaan. Noiden miesten pitäisi olla itse täällä sinun edessäsi minua syyttämässä, jos heillä on jotakin minua vastaan. Tai sanokoot nämä, minkä rikkomuksen he havaitsivat silloin, kun seisoin neuvoston edessä. Yhdestä lauseestako tässä on kysymys, siitä, että heidän edessään huusin: Kuolleiden ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne?"

Felix, joka oli tarkoin perillä Herran tiestä, siirsi heidän oikeusjuttunsa tuonnemmaksi sanoen: "Kun komentaja Lysias tulee, otan asianne ratkaistavaksi." Hän antoi sadanpäällikölle käskyn, että Paavalia oli pidettävä vankilassa mutta hänelle oli suotava helpotuksia eikä hänen ystäviään saanut estää pitämästä hänestä huolta.

Ps. 111

Halleluja! Koko sydämestäni minä ylistän Herraa *
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
      Suuret ovat Herran teot! *
      Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, *
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
      iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt. *
      Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, *
hän muistaa liittonsa ikuisesti.
      Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa, *
      hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, *
hänen säädöksensä eivät muutu.
      Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi, *
      ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa, *
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
      Hän on pelottava, *
      yksin hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku, *
viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.
      Kaikukoon Herran ylistys *
      ajasta aikaan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.